Tunnustuksia

Olen kokonaan unohtanut kertoa, että tilasin itselleni Suuri käsityö-lehden!!! Olen sitä joskus vuosia sitten tilannut ja niiltä ajoilta lehtiä on säästynyt jonkin verran, mutta ajattelin, että olisi kiva saada jotain uusia ohjeita ja niinpä sitten klikkailin itseni nettiin ja siitä vaan suit sait tilausta tekemään =)
Ja täytyypä myöntää, että tilasin myös askartelulehti Ihanan, kun se oli niin halpa! Joten tästä lähtien pitäis postiluukusta tipahdella kaikkea mukavaa noiden ainaisten mainosten ja laskujen lisäksi...

Tajusin tuossa eilen, että tämä blogini ulkomuoto jäi jotenkin keskeneräiseksi silloin kun aloitin kirjoittelun. Äkkiä vaan sutaisin jotakin ja siihen se sitten jäi... Nyt se alkoi häiritsemään ja olenkin yrittänyt miettiä pääni puhki mitä tänne laittaisin.. Lähinnä nuo reunatilat kaipaisivat jotakin.. Ehdotuksia?? Muutaman kuvan sinne nyt lätkäisin, katselen niitä nyt pari päivää ja mietin saavatko jäädä...

Käsityörintamalla olen edelleen tehnyt sitä hitaasti etenevää huivia ja eilen tein nämä valmiiksi:

Yritin niitä kuvailla tuossa ikkunan ääressä, mutta oli jo niin hämärää, että kuvakin jäi taas vaisuksi...

Tämä viikko on ollut jotenkin vetelä... tai siis minä olen ollut =) Päässä on paljon ajatuksia ja ideoita, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Sitä vaan istuu turtana television tai tietokoneen ääressä, välillä katsoo kelloa ja toteaa, että taas meni pari tuntia hukkaan... Tänään yritän kiskoa itsestäni sen verran irti, että käyn kaupassa, maito ja kaikki lopussa...

Auli tuolla edellisen postauksen kommenteissa sanoi, että ihailee nuoria jotka jaksavat tehdä käsitöitä vaikka on pienet lapset... No, minun lapsethan ei ole enää kovin pieniä: 5v., 12v. ja 15v.
Syy miksi minä ehdin tekemään omia juttuja, on se, etteivät lapset asu kanssani. Vanhimmat asuvat isällään ja ovat luonani joka toinen viikonloppu sekä loma-ajat. Nuorin on asunut sijaisperheessä vuoden ikäisestä. (Hänellä on eri isä kuin pojilla)
Syy, joka johti tähän ratkaisuun oli siis tämä sairauteni: masennus.
Asiasta voisin kertoa paljonkin, mutta koska en nyt jaksa, niin sanon vain tämän:
Lapseni asuvat nyt hyvissä olosuhteissa ja ovat onnellisia. Suhteemme ovat erittäin hyvät ja voimme keskustella mistä vain, etenkin vanhemman poikani kanssa. Nuorempi poikani taas on aina ollut sellainen äidin mussukka =) Tyttäreni kanssa minulla on myös jonkinlainen suhde, mutta koska hän on pienenä mennyt sijaisperheeseen (joka on aivan ihana!), ei suhteemme ole normaali äiti-lapsisuhde, mutta läheinen kuitenkin.

Tulipahan taas tekstiä... Jatkan toiste tarinointia...

Kaunista keskiviikkoa kaikille!