Sadonkorjuun aika

Syksy, sitähän se on, kuten monessa blogissa voimme seurata, sadonkorjuun aikaa... Purkitetaan hilloja, tehdään mehuja, pakastetaan marjoja jne. Minulla kun ei ole omaa pihaa eikä näin ollen paikkaa jossa mitään kasvattelisi niin olen hyvin kateellisena seurannut muiden syystouhuja... Mutta eilen äiti soitti kun oli tulossa kummitätinsä luota Espoosta ja menin häntä asemalle vastaan ja sain nämä:

Omenoita, avomaan kurkkuja ja mustaherukkamehua :) Ajattelin noista omenoista tehdä tänään piirakkaa kun en niitä voi muuten syödä, mehun taidan säästää flunssan varalle.... Tulin tosi iloiseksi tästä pienestä sadosta! ;)

Kasvaakseen, sato tarvitsee vettä... Ja sitä tuli yhtenä päivänä oikein kunnolla...

Tänään pitäisi raportoida tuosta Kyjy-sadosta joten laitan nyt tähän kuvia aikaisemmin tehdyistä töistä joista osan olenkin jo esitellyt mutta erikseen, niin tämä helpottaa raportointia kun laitan tähän samaan postaukseen.

Kyjy #4:
virkattu pipo

Kyjy #5:
3 pannulappua

Kyjy #10:
vauvan/nuken asustesetti

Kyjy #16:
3 tiskirättiä

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia kommenteista ja tsempistä! Eilen mieleni hieman piristyi kun pääsin taas juttelemaan psyk. sairaanhoitajan kanssa (hän oli koko heinäkuun lomalla). Kuten olen täällä moneen kertaan toitottanut, että minun on vaikeaa lähteä mihinkään yksin, niin hän sitten lupasi tulla kanssani tutustumaan Kumppanuustalo Hannaan, jossa on kaikenlaisia kerhoja ym. toimintaa. Se olisi pientä vaihtelua tälle kotona istuskelulle ja yksin ololle. Menemme sinne 29.päivä tutustumaan ja katsotaan nyt sitten löytyykö sieltä jotain minua kiinnostavaa :) Ainakin nettisivuilta löytyy kaikkea kivaa liikunnasta palstaviljelyyn ja ompelusopesta teatteriryhmään.

Tuo kuntoilupuolihan minulta jäi kokonaan pois muutama viikko sitten kun lannistuin siitä, ettei paino tippunut vaikka kuinka rehkin.. Nyt löysin uuden paikan mihin laittaa ylös noita urheilusuorituksia ja se on niin kiva että ehkä innostun taas uudestaan siitä liikunnastakin :)
Huutonetissä en ole saanut oikein mitään myytyä ja rahat alkaa tosissaan loppumaan, mutta eniten stressiä aiheutti se, että pääsenkö viikon päästä Tampereelle tyttöä katsomaan, mutta veli lupasi lainata rahaa ja se helpotti huomattavasti, ei tarvitse sitä enää miettiä ja murehtia...
Eiköhän tämä taas tästä ala parempaan päin menemään.. Tajusin myös sen, että minun on niin vaikea sopeutua muutoksiin, että kun pojat taas lähti kotiin niin en oikein osannut olla yksin ja sitten kun ne tulee tänne niin pitää taas huomioida niitäkin ja elämä muuttuu aina parin viikon välein hetkeksi aikaa ja se vaatii voimia.

Mutta tänään aion nauttia omenapiirakasta ja tehdä vain kivoja juttuja :)